Ompas meillä ollu kovasti koiramaista touhua viimeaikoina. On ollut Agilityä, koirien hierontakurssia, pentukerhoa ja tokoa, ja kettuakin käytiin moikkaamassa. 

 Velmun kanssa me käydään joka perjantai 21-22 harrastamassa agilityä Martinniemessä. Hauskaa yöagia

Mulla menee kyllä nukkumaanmeno aika ohi, kun olen vasta kotona lähempänä yhtätoista, mutta on se kyllä sen arvoista. Hienoa nähdä kuinka koira kehittyy, ja ohjaajakin siinä sivussa, hitaasti ja varmasti. Meillä on siellä mukava porukka, joka on ollut sama aika monella kurssilla.

Tämän Agilityn myötä minua on myös alkanut kiinnostamaan, nämä koirien hierontajutut.  Kun kovaa harjoitellaan, täytyy huollokin pelata. Oulun Seudun Terrieriyhdistys järjesti eilen koirien hierontakurssin, jonne sai ottaa oman koiran mukaan harjoituskappaleeksi. Velmua hierottiin ihan kaksissa naisin, ja vielä tänäänkin Velmu käveli kotona ihan puolinukuksissa. Löyihän sieltä jumikin, joita pehmiteltiin ihan opettajan voimin.

 Illalla sitten hieroskelin , muun porukan, ja tytöt tykkäs, Ilona ensijärkytyksestä toivuttuaan. Piiparinen oli alusta asti hommassa mukana ja haukotteli vaan välillä isosti.

Piiparisen kanssa ollaan käyty Pentukerhossa. Ensimmäinenkerta meni ihan poskelleen, kun neitokainen oli hampainensa vastassa kaikkia kivoja kavereita. Tänään meni jo huomattavasti paremmin vaikka leikkiä ei vielä voinutkaan niin ainakin toisten kanssa voi vähän hengailla. Vielä olisi kaksi kertaa jäljellä ja sitten aletaan tokoilut ihan tosissaan.

Nyt me ollaan Pipan kanssa harjoiteltu perusasioita ihan vaan kotikettiössä. Velmu ja Ilona kiukuttelee keittiön oven takana ja yritää kaikin tavoin sabotoida meidän harkat. Turha varoitushaukku konsertti  on tosi tehokas 

Pipa osaa jo hienosti tarjota istumista ja maahanmenoa. Perusasentokin onnistuu hienosti ohjattuna.

Pipa on alkanut pysymään paremmin jo pihalla. Tänään jouduin sen aamulla pitkästä aikaa hakemaan Paimenpolulta takaisin pihalle, ja tietenkin vaatetuksena oli takki, yöpaita ja Kallen isot lenkkarit. Kait ne naapuri on tottunu, eivätkä pienistä säikähdä.

 Mielihän sillä tekee lähteä seikkailemaan, mutta jos ehdin komentaa, niin palaa kiltisti takaisin.

Tytöt kävi Haukkiksellä kettua morjestaan ja siellä harjoiukset jatkuu, Piiparisella sitten tosin myöhemmin, kun ikää tulee lisää.

Ilona on nyt koirista se kellä ei oikein ole mitään harrastusta, mutta Ilona nauttii kyllä eniten kun pääsee metsää juoksemaan ihan vapaana. Oulunsalossa veneen alla asustelee jänönen jota pitää  vähän hätyyttää pois pihalta ja äänen kanssa tietysti. Semmonen se on Papan jäneskoira.

 Metässä  ei kyllä pakkanen paljon haittaa menoa. Kaupungissahan ei voi edes pissalla käydä, kovilla pakkasilla.

Jospa me stten kesällä päästäis RallyTokoilemaan Ilonan kanssa Haukkikselle, niin saatais mukavaa tekemistä yhdessä, kun meikäläisellä tekee tiukkaa tuo jäniksen perässä laukkaaminen

Kuvia ei nyt ole ainakaan uusia.