Hu,huu onko täällä enää ketään

Hei, vaan pitkästä aikaa. Blogi on elänyt hiljaiseloa jo pitemmän aikaa. Viimeinen kirjoitus taisi olla huhtikuulta

Meillä vaan ei tapahdu mitään kummallista. En usko, että kukaan teistä jaksaa lukea mitä meillä klo: 17.00 töiden jälkeen syödään No, selityksiä selityksiä. Mulla vaihtui työpaikka tuossa keväällä ja elämä sitämyöten ihan myllerryksessä. Kun on kymmenen vuotta ollut samassa yöpaikassa, ei sen vaihtaminen olekkaan ihan helppoa. Ja se uuden oppiminen ei tosiaankaan käy enää kädenkäänteessä. Illalla on ollut niin väsynyt ettei kyllä koneella istuminen ole tullut mieleenkään. Ja se on kyllä ihan totta ettei meillä koirapuolella ole tapahtunut ihmeempiä asioita. Sitä tavallista lenkkeilyä ja pihalla olemista. Rovaniemen näyttelykin meni meiltä ohi, kun en uskaltanut ilmoittaa Velmua,kun en tiennyt työvuoroista. Oulussa käytiin pyörähtämässä molempina päivinä ja taidettiin lauantaina tehdä historiaa nappaamalla valioluokasta hyvä. Ei se näin vakavaa ole ollenkaan, huumoria riittää, niin koiralla kuin omistajallakin.

Minä kyllä kävin mutkan Roviksessa ja siinä samalla Ikeassa Haaparannalla. Onneksi Sanna lähti mukaan, ettei tarvinut ihan yksin ajella. Rovaniemelle oli ilmoitettu kaksi Velmun pentua ja Svenkin oli paikalla. ihana oli nähdä Herttakin,Ellin ja Svenin olenkin nähnyt täällä Oulussa Lut-reeneissä.

Tässäpä sitten poikasista pieni kuvapläjäys:

Sisko ja sen veli: Yksi parhaimmista kuvista mitä olen ottanut. Teknisesti se vain meni ihan pipariksi ja vaati hieman korjailua ja mutkan Savukoskella.