Hiihtoloma

Ihanaa, nyt on loma. Kauan sita on odotettukin. Viimeksi lomailin syksyllä, koulujen loma-aikaan. Hyvältä näyttää, aurinko on paistellut ja pakkasta on niukasti.

Maanantaina sitten lähdetään Kuusamoa kohti. Riku aikoo lasketella, Pinja tavata Kuusamolaista kaveriaan, Kalle nukkua ja siitä meikäläinen suutuneena aikoo "bilettää" aamuun asti, kun toinen vaan kerta nukkuu. Ei vaiskaan, minä varmaan lenkkeilen Velmun ja Ilonan kanssa. Velmu ja Ilona lähtee mukaan ja pappa tulee meille hoitamaan Lakua ja Sisua.

Käväistiin näytelmissä kotopuolessa, siis Torniossa. (Siellähän minä olen asunut koko lapsuuteni ja Ouluun muuttanut vasta murrosikäisenä). Menestys oli tavanomaista Ilona Eh ja Velmu kans.

Mutta kaikkein parasta oli nähdä Velmun tyttö Elli, eli Murustan Tuulen-Neito. Ihana avoin tyttö ja virtaa oli kuin isukissa nuorena. Ja Elli pärjäsikin ensimmäisessä näyttelyssä ihan kivasti.

Tähä siten tälläset takapuolikuvat molemmista. ensin tyttö ja sitten isukki.

Ilonaa unohtamatta:" Sillä on kummallinen pää": sanoi tuomari. Mehän sen tiedämme, tämän Ilonan kaksoiskansalaisuuden.

Eräs perjantai lähdimme Kallen kanssa kauppaan ja näimme tuossa läheisellä Joutsentiellä kaksi koiraa. Ne yrittivät epätoivoisesti päästä pois tieltä, mutta lunta oli niin paljon etteivät päässeet etenemään, vaan kääntyivät takaisin tielle, suoraan neljän ruuhkaan. Saimme toisen niistä autoon. Toinen oli niin paniikissa, että ei suostunut tulemaan takapenkille, mutta onneksi selvitti itsensä vallia ylös ja turvallisemmille vesille.

Soitin löytöeläinkotiin ja jätin sinne tiedot koirasta. Lupasivat tulla hakemaan, kun ehtisivät. Koira ehti olla meillä parisen tuntia, kun hätääntynyt omistaja soitti ja haki omansa pois. Olivat karanneet Haukkukeitaalta eli aika kaukaa löytöpaikalta. Toisella koirista oli juoksu ja se oli ilmeisesti kyllästynyt tämän uroksen kosiskeluun ja ottanut "hatkat".

No, senhän tietää, että urosta kans viedään. Eihän ne tajua mitään juoksuisen nartun läheisyydessä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Toinenkin oli osannut mennä itse kotiin, kun tilanne oli rauhoittunut.

Vieras on kuin kotonaan.