Erkkarissa oltiin isolla porukalla. me ja Maitomiehet. meille ei menestystä sen kummemmin tullut molemmat sai EH:t. Olen kyllä tyytyväinen Ilonan arvosteluun. Ei muuta kuin keskenkasvuinen kakara. Siitähän ei aina tiedä mitä rotua se milloinkin päättää olla. Olishan se kauheeta jos  se jokukerta päätäis olla vaikka Irlanninsusikoira! Miten se mahtuis samaan pieneen häkkiin Velmun kans. Marikakin joutuis vaihtaan isomman "pakun". No nämä on näitä meidän vitsejä ja mua ainakin kovasti naurattaa näin yöllä.

Meille on tulossa iso elämänmuutos. Meidän tavarat nääs vaihtaa osoitetta ensi viikolla. Me ihmiset koirat ja konna seurataan sitten perässä. Me nimittäin muutetaan Onhan se ihanaa kun saadaan isompi piha paljon neliöitä lisää.

talo on ihana rintamamies ja sijaitsee Suomen viiden parhaan asuinalueen joukossa. Luvassa siis 50-luvun tunnelmaa alkuperäisellä pihasaunalla varustettuna.

Toinen iso asia tapahtui jo alkusyksystä. Minä sanoin tahdon (Velmun puolesta) erään tyttösen kosioaikeille. Ja niinpä tuonne lähikuntaan on ultran perusteella tulossa pieniä parsonin alkuja. Jos vanhemmista ottavat mallia niin tulossa on kovasti iloisia ja ihmisrakkaita pentuja. Hommat hoidettiin alta pois ja sen jälkeen kiusattiin yhdessä kaneja ja kanoja. Tarkemmin näistä pennuista  voi kysellä Kennel Bordetellasista.

Löytyi sieltä muitakin eläimiä ja tässä yksi minun suosikeista. Näitä niin harvoin näkee

Kyllä on eläinvauvat söpöjä.

 Loppuun nuorten ilonpitoa.

Niin tuo tyttönen ei ole meidän Ilona vaikka samaa näköä kovasti onkin.

Loppuun kevennys.

Tää on sieltä sensuuri kansiosta. Päätöntä menoa V:n tuskissa.

Ei vaiskaan: Velmu vaan esittelee mahtavia rintalihaksiaan.

Niin loppuun vielä yksi salaisuus. kallelle ei sa hiiskua sanaakaan Tämä on vanha ja viisas sananlasku: "Kun neliöt kasvaa niin luonnollisesti myös koiramäärän täytyy kasvaa".

Tuo edellinen ei perustu välttämättä  järkeen vaan tunteeseen

Että tämmöstä näin perjantai yönä.  -Kirsi-