Velmun kanssa me käydään joka perjantai 21-22 harrastamassa agilityä Martinniemessä. Hauskaa yöagia

Mulla menee kyllä nukkumaanmeno aika ohi, kun olen vasta kotona lähempänä yhtätoista, mutta on se kyllä sen arvoista. Hienoa nähdä kuinka koira kehittyy, ja ohjaajakin siinä sivussa, hitaasti ja varmasti. Meillä on siellä mukava porukka, joka on ollut sama aika monella kurssilla.

Tämän Agilityn myötä minua on myös alkanut kiinnostamaan, nämä koirien hierontajutut.  Kun kovaa harjoitellaan, täytyy huollokin pelata. Oulun Seudun Terrieriyhdistys järjesti eilen koirien hierontakurssin, jonne sai ottaa oman koiran mukaan harjoituskappaleeksi. Velmua hierottiin ihan kaksissa naisin, ja vielä tänäänkin Velmu käveli kotona ihan puolinukuksissa. Löyihän sieltä jumikin, joita pehmiteltiin ihan opettajan voimin.

 Illalla sitten hieroskelin , muun porukan, ja tytöt tykkäs, Ilona ensijärkytyksestä toivuttuaan. Piiparinen oli alusta asti hommassa mukana ja haukotteli vaan välillä isosti.

Piiparisen kanssa ollaan käyty Pentukerhossa. Ensimmäinenkerta meni ihan poskelleen, kun neitokainen oli hampainensa vastassa kaikkia kivoja kavereita. Tänään meni jo huomattavasti paremmin vaikka leikkiä ei vielä voinutkaan niin ainakin toisten kanssa voi vähän hengailla. Vielä olisi kaksi kertaa jäljellä ja sitten aletaan tokoilut ihan tosissaan.

Nyt me ollaan Pipan kanssa harjoiteltu perusasioita ihan vaan kotikettiössä. Velmu ja Ilona kiukuttelee keittiön oven takana ja yritää kaikin tavoin sabotoida meidän harkat. Turha varoitushaukku konsertti  on tosi tehokas 

Pipa osaa jo hienosti tarjota istumista ja maahanmenoa. Perusasentokin onnistuu hienosti ohjattuna.

Pipa on alkanut pysymään paremmin jo pihalla. Tänään jouduin sen aamulla pitkästä aikaa hakemaan Paimenpolulta takaisin pihalle, ja tietenkin vaatetuksena oli takki, yöpaita ja Kallen isot lenkkarit. Kait ne naapuri on tottunu, eivätkä pienistä säikähdä.

 Mielihän sillä tekee lähteä seikkailemaan, mutta jos ehdin komentaa, niin palaa kiltisti takaisin.

Tytöt kävi Haukkiksellä kettua morjestaan ja siellä harjoiukset jatkuu, Piiparisella sitten tosin myöhemmin, kun ikää tulee lisää.

Ilona on nyt koirista se kellä ei oikein ole mitään harrastusta, mutta Ilona nauttii kyllä eniten kun pääsee metsää juoksemaan ihan vapaana. Oulunsalossa veneen alla asustelee jänönen jota pitää  vähän hätyyttää pois pihalta ja äänen kanssa tietysti. Semmonen se on Papan jäneskoira.

 Metässä  ei kyllä pakkanen paljon haittaa menoa. Kaupungissahan ei voi edes pissalla käydä, kovilla pakkasilla.

Jospa me stten kesällä päästäis RallyTokoilemaan Ilonan kanssa Haukkikselle, niin saatais mukavaa tekemistä yhdessä, kun meikäläisellä tekee tiukkaa tuo jäniksen perässä laukkaaminen

Kuvia ei nyt ole ainakaan uusia.

No tähän vuoteen sitten. Kuvat kyllä taitaa olla vielä viimevuotisia Savukoskelle lupasin kuvia Piiparisesta ja Kuusamoon kuvia Velmusta hienossa takissa, mutta niitä otan sitten tuonnenpana.  Velmulla on tähän vuodenaikaan oikein sopiva ja lämmin takki. Vähän piti tassukarvoja lyhentää, kun lumi meinaa paakkuuntua niihin ikävästi.  Tytöt valitettavasti joutuu pukemaan päällensä punaiset KusseKutta  takit, mutta ei se menoa yhtään hidasta, huippu löytö muuten Kalakaverista.

Ilonalla on nyt parastaikaa ensimmäinen juoksu pentujen jälkeen, ja huomenna Ilona sitten muuttaa Oulunsaloon pariksi viikoksi. Ikävähän sitä tietenkin tulee, mutta Ilona on siellä kuin kotonaan.. papan kanssa lenkkeilee.

Piiparisen kanssa mennään Ostyn pentukurssille tammikuun lopussa ja sitten pitäis vähän mietiskellä muutakin tekemistä. Jostain alkeistokosta ei varmasti olisi ainakaa mitään haittaa. Piiparinen kun tuppaa karkaamaan säännöllisesti kadulle ja juoksentelemaan pitkin Paimenpolkua. Meikäläinen sitten juoksee perässä aamutossuissa ja karjuu piiparinenperkelettä. No sehän auttaa, niinkuin jokainen varmaan tietää.

Kuvia sitten

Velmu

Ilona

Viimeisenä pikku Piiparinen "kuuloke" pystyssä.

Ja lopuksi äidinrakkautta...

 Kotona on vielä Piiparinen jonka osoite on pysyvästi muutettu tänne meille ja Iki-ihana Kaikkonen eli kakkonen  joka on kyllä vienyt kaikkien sydämmet. Luopumisen tuska on kyllä valtava. Kalle oli jo sitä mieltä, että muuttaa Kaikkosen kanssa Oulunsaloon. "Kakkonen" on luonteeltan hieno mies, rohkea ja peloton. Se ottaa tyynesti ja rauhallisesti uudet asiat ja ihmiset. Nuolaisee välillä vain poskesta. Se on kyllä oiva mies harrastuksen kuin harrastukseen. Kakkonen olisi ehdottomasti jäänyt tänne kotiin, jos se olisi ollut mahdollista. Harmi, kun tuolla Velmullakin on "pallukat"

Tässäpä kuvia vielä kun, kaikki olivat paikalla ja retkeiltiin Oulunsalossa.  

Eki kiihyttää surman suuhun:)

Ja sit viimehetken jarrutus.

Papan porrasharja sai kyytiä. Sitä kävi jokainen vuorollaan maistamassa.

Retkellä eräoppaan kanssa.

Sitten lopuksi kuvia "Kakkosesta" ja "Kanttorista"

Tätä naamaria on vaikea vastustaa:)

Ilona ja pennut ottivat raukan uuteen käsittelyyn.

Välillä pitää ottaa huikat:)

Äiti ja tyttö tositoimissa

Äi

Kaikkosta ja Ekiä jo vähän väsyttää.

Ja niin taitaa väsyttää kalkunaakin:)

Ei me yhtään tapella?

Ha,haa tapellaan sittenkin!

Tää, nyt sitten taas on niitä vahingonlaukauksia. En vieläkään tiedä mistä tämä on otettu.

Näkyy siinä ainakin Eki, sohva ja lattia.

Ensin vähän nukutaan.

 .

Kaikkonen on ihan selvästi sitä mieltä, että paa se kamera pois.

Eki ihmettelee Suurta Mailmaa. Tassut vähän luistaa liukkaalla.

Tytöillä oli vähän helpompaa, kun sorjemmat sääret:)

Onneksi on äiti mukana reissussa. Kaikkosta ja Piiparista ei näissä nyt näy. Piiparinen paineli olkkarissa ja Kaikkonen tais kaasuttaa syömään.

Pitemmittä puheitta:

Number one:  Mister "Eki"

Number Two: Mister Kanki Kaikkonen

Number three: Miss Red Bull

Number four:  Miss Pikku Tyttö(johti painokäyriä pitkän aikaa:)

Nämähän on sitten vaan meidän työnimiä. Marikalla on jo hienot nimet keksittynä pennuille. Minulle ne vaan taitaa olla aina: Eki, Kaikkonen, Red Bull ja Pikku Tyttö. Kaikkiin nimiin liittyy jokin juttu, mistä nimi on annettu.

Jos nyt siten pentukuume iskee, niin näistä voi soitella Kennel Maitomieheen Marikalle.

Lisää nelikon edesottamuksista tulee sitten tänne blogiin.

Loppuun Ilonan taidonnäyte imettämisestä:

Käyhän se näinkin:)

Nyt sitten mahakuvia:)

Tässä toisessa kuvassa näkee kuinka päättäväisesti Ilona päättänyt tehdä pesän autotalliin.

Se seisoo ja odottaa, että joku aukaisee oven. Ja se joku on sitten lopulta Velmu, jolla on tuo ovien aukaisu hanskassa. 

Juu, ja pojat hommailee tämmöstä. Niinku aina. Niitä ei paljo Ilonan munat kiinnosta.

Meillä vaan ei tapahdu mitään kummallista. En usko, että kukaan teistä jaksaa lukea  mitä meillä klo: 17.00 töiden jälkeen syödään No, selityksiä selityksiä. Mulla vaihtui työpaikka tuossa keväällä ja elämä sitämyöten ihan myllerryksessä. Kun on kymmenen vuotta ollut samassa yöpaikassa, ei sen vaihtaminen olekkaan ihan helppoa. Ja se uuden oppiminen ei tosiaankaan käy enää kädenkäänteessä. Illalla on ollut niin väsynyt ettei kyllä koneella istuminen ole tullut mieleenkään. Ja se on kyllä ihan totta ettei meillä koirapuolella ole tapahtunut ihmeempiä asioita. Sitä tavallista lenkkeilyä ja pihalla olemista. Rovaniemen näyttelykin meni meiltä ohi, kun en uskaltanut ilmoittaa Velmua,kun en tiennyt työvuoroista. Oulussa käytiin pyörähtämässä molempina päivinä ja taidettiin lauantaina tehdä historiaa nappaamalla valioluokasta hyvä. Ei se näin vakavaa ole ollenkaan, huumoria riittää, niin koiralla kuin omistajallakin.

Minä kyllä kävin mutkan Roviksessa ja siinä samalla Ikeassa Haaparannalla. Onneksi Sanna lähti mukaan, ettei tarvinut ihan yksin ajella.  Rovaniemelle oli ilmoitettu kaksi Velmun pentua ja Svenkin oli paikalla. ihana oli nähdä Herttakin,Ellin ja Svenin olenkin nähnyt täällä Oulussa Lut-reeneissä.

Tässäpä sitten poikasista pieni kuvapläjäys:

Sisko ja sen veli: Yksi parhaimmista kuvista mitä olen ottanut. Teknisesti se vain meni ihan pipariksi ja vaati hieman korjailua ja mutkan Savukoskella.

Seuraavana pienen pieni Hertta-tyttö omistajineen. Toivottavasti tämän saa julkaista. Otan pois jos ei saa.

Niin ja tämmöstä meillä on touhuttu. Kaks vastaan yks.

Niin, oltiinhan me mökillä juhannuksena!

Kalamiehet

Ja tässäpä saalis: Aika iso meriahven. Yks monista.

Vesipeto:

Voi,vitsi se hukku!

Täältä tullaan.

Voi, raivotautirokotus tais mennä vanhaksi.

Joku vaan jaksaa räpiä.

Juu, mutta missä on Ilona? Ilona hautoo munia mökissä

Siitä sitten enemmän jatkossa.

Kuvia on kertynyt pitemmältä ajalta. Ensiksi tässä yksi kaunis kevätpäivä käytiin Jaanan, Vilin ja ilonan kanssa Varjakassa ulkoilemassa. Aurinko paistoi ihanasti, hanki vaan ei aina ihan kantanut Koirilla oli kivaa, kun saivat kahdestaan juosta.

Kuvat eivät asetu ihan aikajärjästykseen. Kuvia Kuusamosta hiihtolomaviikolta. Käytiin Kallen kanssa  Pienen Karhunkierroksen lähtöpaikkalla.

Kotiintuo oli mielenkiintoista. Tiekarhut olivat käväisseet ja jättäneet portille jäälohkareeen.

Onneksi löytyi liiteristä kirves jolla lohkare saatiin pienittyä.

Loppuun Velmun touhuja. Aika kävi pitkäksi minun sairastaessa ja piti keksiä itse tekemistä. Velmu selvitti itse tiensä sisään ja ulos.

Maanantaina sitten lähdetään Kuusamoa kohti.  Riku aikoo lasketella, Pinja tavata Kuusamolaista kaveriaan, Kalle nukkua ja siitä meikäläinen suutuneena aikoo "bilettää" aamuun asti, kun toinen vaan kerta nukkuu. Ei vaiskaan, minä varmaan lenkkeilen Velmun ja Ilonan kanssa.  Velmu ja Ilona lähtee mukaan ja pappa tulee meille hoitamaan Lakua ja Sisua.

Käväistiin näytelmissä kotopuolessa, siis Torniossa. (Siellähän minä olen asunut koko lapsuuteni ja Ouluun muuttanut vasta murrosikäisenä). Menestys oli tavanomaista Ilona Eh  ja Velmu kans.

Mutta kaikkein parasta oli nähdä Velmun tyttö Elli, eli Murustan Tuulen-Neito. Ihana avoin tyttö ja virtaa oli kuin isukissa nuorena. Ja Elli pärjäsikin ensimmäisessä näyttelyssä ihan kivasti.

Tähä siten tälläset takapuolikuvat molemmista. ensin tyttö ja sitten isukki.

Ilonaa unohtamatta:" Sillä on kummallinen pää": sanoi tuomari. Mehän sen tiedämme, tämän Ilonan kaksoiskansalaisuuden. 

Eräs perjantai lähdimme Kallen kanssa kauppaan ja näimme tuossa läheisellä Joutsentiellä kaksi koiraa. Ne yrittivät epätoivoisesti päästä pois tieltä, mutta lunta oli niin paljon etteivät päässeet etenemään, vaan kääntyivät takaisin tielle, suoraan neljän ruuhkaan. Saimme toisen niistä autoon. Toinen oli niin paniikissa, että ei suostunut tulemaan takapenkille, mutta onneksi selvitti itsensä vallia ylös ja turvallisemmille vesille.

Soitin löytöeläinkotiin ja jätin sinne tiedot koirasta. Lupasivat tulla hakemaan, kun ehtisivät. Koira ehti olla meillä parisen tuntia, kun hätääntynyt omistaja soitti ja haki omansa pois. Olivat karanneet Haukkukeitaalta eli aika kaukaa löytöpaikalta. Toisella koirista oli juoksu ja se oli ilmeisesti kyllästynyt tämän uroksen kosiskeluun ja ottanut "hatkat".

No, senhän tietää, että urosta kans viedään. Eihän ne tajua mitään juoksuisen nartun läheisyydessä.                       Loppu hyvin kaikki hyvin. Toinenkin oli osannut mennä itse kotiin, kun tilanne oli rauhoittunut.

Vieras on kuin kotonaan.

Velmu ei oikein ollut iloinen vieraasta, minkä alempi kuva kyllä osoittaa..

Vieras nimittäin oli kovasti kiinnostunut Ilonasta

Loppuun pieni haaste.

Mitä teillä koirat tekevät yksinollessaan? 

Meillä väliin tämmöistä 

Ja kuka on syyllinen?

 Kaikista vanhin ja viisain tietenkin

Serlaa sen olla pitää!

Mukavaa kevättä kaikille!